oili valkila Archives

Kirjoittamisen ilo on kätesi ulottuvilla

Oili Valkila, suomen kielen ja puheviestinnän maisteri (FM, MHT, logonomi). Valkilalla on yli 20 vuoden toimittajakokemus, mikä antaa varmuuden kirjoitettuun viestintään. Innostava ja asiansa osaava vetäjä tarjoaa koulutuspäivän osallistujille tehokkaat, mutta käytännölliset apuvälineet. Kouluttajana Valkila on huumoria käyttävä, sparraava ja jämäkkä.

Melkeinpä työ kuin työ vaatii nykyään taitoa viestiä – niin suullisesti kuin kirjoittaenkin.

Moni on viime vuosina saanut työhönsä uuden lisäpiirteen: Olenkin seuraava blogipostaaja! Minun pitääkin päivittää verkkotekstit omalta osaamisalueeltani! Kauhu kasvaa ja valkoinen paperi hohtaa hyytävästi ja tyhjä word-sivu motivoi karkaamaan tekemään jotakin aivan muuta.

Kirjoittajan blokki tai valkoisen paperin kammo on täysin ymmärrettävä meillä, jotka olemme hankkineet kirjoitustaitomme koulussa aineita väsäten. Opettaja toi listan aiheita, jotka olivat samalla otsikoita. Sitten kirjoitettiin. Moni tuskastui odotellessaan turhaan inspiraatiota. Silloin ei opetettu, miten käydä kiinni kirjoittamisen prosessiin.

Koin itse aikanani vakavanlaatuisen kirjoittamisblokin ylioppilaskirjoitusteni preliminääreissä. Kaksi koetta peräkkäin, kummastakin tuloksena tyhjä paperi ja loppuun järsitty kynä! Sain sitten yllättävää apua henkilöltä, joka oli perehtynyt blokkeihin syvällisesti. Pääsin ongelman yli ja kehitin siihen lisää ratkaisuja sen jälkeen yli parikymmenvuotisen toimittajaurani aikana, sillä moni toimitusavustajanikin kärsi ajoittain blokeista.

Inspiraatio hyvä – odottelu paha

Kehitin vähitellen Tekstitehdas™-menetelmän, jolla olen onnistunut auttamaan lukuisat ihmiset eteenpäin kirjoitushaasteissaan. Menetelmä ohjaa tiukkaan tavoitteellisuuteen ja totuttaa kokoamaan kirjoittamisen pitkospuut systemaattisesti. Inspiraation kultalintua ei tarvitse jäädä odottelemaan, sillä se on voinut jo lentää etelään. Työelämässä täytyy voida kirjoittaa silloin, kun pitää. En suinkaan väheksy inspiraatiota, vain sen odottelua. Kun menetelmälläni ryhtyy kirjoittamaan, alkaa inspiraatiokin hiipiä sisään, ja kohta flow vie viestintävenettäsi.

Tätä toteutan muun muassa kirjoja kirjoittaessani: Kun aikatauluuni on merkitty kirjoittamista kello 9-13, istun pöytäni ääreen yhdeksältä alkaen kirjoittaa, ja nousen siitä yhdeltä. Toki käyn kolmen vartin välein juomassa vettä tai vessassa, mutta tauot ovat lyhyitä. Tauolta palatessa alan taas heti kirjoittaa, ja tekstiä tulee aina. Aina se ei ole täydellistä, mutta sitä tulee ja se on kohennettavissa.

Kurssilaisistani on erityisen moni kiitellyt siitä, että on saanut järjestelmällisen lähestymistavan kirjoittamiseen. Moni mainitsee palautteissaan, että kirjoittamisen pelko hävisi ja ilo tuli tilalle.

Tekstitehdas™-menetelmässä painottuu nimenomaan tuottamisen helppous enemmän kuin viimeistely. Koulussa pureuduttiin enemmän kielioppivirheisiin luovan prosessin sijaan, mutta pilkkusäännöt löydät kuitenkin helposti verkosta ja kirjoista.

Uskalla kehittää kirjoituskykysi muun osaamisesi tasolle.

Uskaltaminen on sitä, että menettää turvallisen jalansijan hetkeksi. Uskaltamatta jättäessään sen menettää lopullisesti.

Inspiraatio on vitsi, jonka runoilijat ovat keksineet tehdäkseen itsensä tärkeiksi.

– Jean Anouilh

Kirjoittaja Oili Valkila

Ilmoittaudu tästä: Kirjoita ilman inspiraatiota -kurssille, joka pidetään seuraavan kerran keskiviikkona 4.3.2020

jenni2020-01-30T16:27:35+02:0030 tammikuun, 2020|Tags: blogi, kirjoittaminen, oili valkila, tekstintuotanto|

Töpeksi aina kun voit

Kirjoittaja, Oili Valkila, on suomen kielen ja puheviestinnän maisteri, logonomi ja MHT. Hän on kerännyt laajan kokemuksensa pääasiassa viestinnän ja tiedottamisen tehtävissä niin palkkatyössä kuin yrittäjänäkin, muun muassa kaksi vuosikymmentä toimittajana. Valmentajana hänen keskeisimmät asiantuntemusalueensa ovat tekstin tehokkaan tuottamisen taito, esiintymistaito sekä työyhteisötaidot. Hän on julkaissut mm. kirjat Loista kirjoittajana, Loista puhujana sekä Hanki ihana, peloton elämä.

Osaatko hyväksyä mokasi?

Millaista puhe-esiintymiseen liittyvää koulutusta sitten vedänkin, eniten saan kysymyksiä siitä, miten välttää mokaaminen, joutuminen jotenkin naurunalaiseksi joukon edessä.

Moni kuuntelee kauhistuneena vastaukseni: ”Et voi, joten älä suotta edes yritä!”

Oletko varma ja rauhassa itsesi kanssa vain silloin, kun tooga on ojennuksessa, kahvi tarjoillaan ajallaan, ja kaikki käy juuri niin kuin pitää?

Entä, kun joudut esiintymään yleisölle kaadettuasi tauolla kahvikupin syliisi?

Mokaaminen, tai jokin sen alalajeista (töpeksiminen, nolaaminen, möhliminen, kämmääminen, tyriminen, sössiminen, munaaminen tai tunarointi) tekee joka kerta tapahtuessaan tulevaisuutesi esiintymiset asteen helpommiksi. Töpeksiminen on hieno lahja käytettynä, ja se käytetään vain hyväksymällä. Kun on mennyt kunnolla pieleen, sitä ei pidä pilata peittelemällä eikä selittelemällä.

Sosiaaliset pelot ovat hirmuisia mörköjä.

Mieluummin kärsimme sairauttakin ja muita vastoinkäymisiä (Se ”kuolemaakin pahempi pelko” -tutkimus on kuitenkin väärinymmärrys. Kyllä kuolema pelottaa ihmistä enemmän kuin esiintyminen).

Muistan suomenopettajani, jonka vekkihame oli jäänyt vessakäynnillä takaa kiinni sukkahousuihin eikä kukaan meistä kehdannut kertoa sitä hänelle. Muistan myös matkanjohtajan, jonka vetämällä matkalla kaikki, mikä matkalla voi mennä pieleen, meni pieleen. Hän oli niin varma potkuistaan että kaiken menettäneenä puhui koko pitkän paluumatkan bussissa niin vapautunutta ja hervotonta tekstiä matkaajilleen, että löi vilpittömyydellään kaikki ennätykset ja perillä kaikki taputtivat hänelle seisten. Kukaan ei enää muistanut vaatia hänen eroaan. Kaverini taas luuli voittaneensa voimistelukilpailun, kun palkitsija viittoili häneen päin. Hän nousi tuuletteluelkein paikaltaan ja lähti lavaa kohti. Oikea voittaja vain istui juuri hänen takanaan. Itse olen usein puhunut kaupan kassajonossa ummet ja lammet miehelleni, joka onkin unohtunut johonkin marketin hyllyjen väliin.

Nolot tilanteet kuluttavat vaikuttavuutensa toistuessaan. Ikäkin tosin auttaa: ”Been there, seen that!”

Myönteisyydestään ei kuitenkaan ikinä saa luopua. Kun esiintyessä tapahtuu yllättävää tai noloa, yleisön voi saada nauramaan sille kanssaan. Hyvässä lykyssä saa yleisön empatiat ja luo itsestään lähtemättömän muistikuvan.

Ei siis kannata ottaa suurta pattia tapahtuneesta, mutta ehkä pohtia tovin, miten toimia, ettei toiste käy samalla tavalla. Mokata voi niin monella eri tavalla, ettei kannata höperehtiä kahta kertaa samalla tavalla. Oma persoona alkaa päästä esiin vasta siinä vaiheessa, kun on jaksanut mokata niin monta kertaa, ettei tunnu enää missään. On myös lohdullista ajatella, että ehkä koko maailma ei edes pyöri juuri minun ympärilläni.

Riittävän monen nolon tilanteen jälkeen tarvitsee jo tietokoneen töpeksiäkseen kunnolla.

Kirjoittaja Oili Valkila

Iki-ihana Simo Routarinne kertoo koulutuspäivässään 17.3.2020 Miten valloitat yleisösi ja kutsut heidät dialogiin kanssasi. Lue lisää ja ilmoittaudu tästä

Improtaidot työelämässä -koulutukseen pääset tutustumaan täällä

jenni2020-01-14T19:20:45+02:0014 tammikuun, 2020|Tags: itsensä kehittäminen, oili valkila, Simo Routarinne, sosiaaliset tilanteet|

Osaatko esimiehenä rikastaa työyhteisöäsi erilaisuudella?

Kirjoittaja, Oili Valkila, on suomen kielen ja puheviestinnän maisteri, logonomi ja MHT. Hän on kerännyt laajan kokemuksensa pääasiassa viestinnän ja tiedottamisen tehtävissä niin palkkatyössä kuin yrittäjänäkin, muun muassa kaksi vuosikymmentä toimittajana. Valmentajana hänen keskeisimmät asiantuntemusalueensa ovat tekstin tehokkaan tuottamisen taito, esiintymistaito sekä työyhteisötaidot. Hän on julkaissut mm. kirjat Loista kirjoittajana, Loista puhujana sekä Hanki ihana, peloton elämä.

Viime aikoina on vatvottu paljon erilaisuuden merkitystä ja haastavuutta työyhteisössä.

Yksi pahimmista ylilyönneistä taisi olla mm. Taloussanomien ja Ilta-Sanomien joulun alla raportoima Instrumentariumin roadshow-tilaisuus, jonka suuri osa työntekijöistä koki nöyryyttäväksi.

Kuinkahan monen joulunvietto mahtoi halvaantua?

Tämäntyyppisissä tapauksissa ei voi kuin ihmetellä, miten johtajaksi valikoituu henkilö, joka käyttää ihmisten erilaisuutta uuniin-duuniin-menetelmällä. Korjaava palaute pitäisi antaa aina henkilökohtaisesti ja rakentavasti, eikä julkisesti heittämällä päin naamaa, tai liiemmin perustelematta.

Kriteerit työntekijöiden jakamisessa kolmeen väriryhmään taisivat tuossa esimerkissä löytyä kruuna-klaava-menetelmällä. Ajatuksena taustalla lienee ollut ”jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan.” Ehkäpä alkuperäinen tavoite on ollut oikea, mutta toteutustapa oli niin kovin epäonnistunut.

Esimiestyö on haastavaa, ja siinä voi aina kehittyä. Kaikki kehittyminen edellyttää kuitenkin nöyryyttä tunnustaa, ettei ole vielä valmis.

Temperamentti on joukko taipumuksia, jotka määräytyvät geneettisesti, raskauden aikana sekä varhaislapsuudessa. Ne ovat melko muuttumattomia, vaikka kypsyessämme opimmekin käyttäytymään erilaisin tavoin. Siellä alla ne kuitenkin ovat, ja ilmenevät tilanteissa, joissa opittu tapa reagoida ei ehdi päälle. Henkilöstön erilaiset temperamentit voi ehkä tunnistaa jollakin tasolla, vaikka ei olisi varsinaisesti opiskellut asiaa. Juuri oma temperamentti ja persoonallisuus on ehkä se paras ja normaali, ja samantyyppiset henkilöt ovat sopivia ja hyviä. Esimerkiksi rekrytoivalta vaatii viisautta ja myös itsehallintaa huomata, että ”Meidän sinipunaisesta tiimistämme puuttuu hyvä keltainen hengennostattaja, hankitaanpa sellainen!”

Erilaisten temperamenttien ja persoonallisuuksien tunnistamiseen on nykyään tarjolla runsaasti menetelmiä.

Vanhat MBTI- ja Disc-menetelmät ovat saaneet rinnalleen Luontaiset Taipumukset™ -menetelmän, ja muitakin toki on. Suuren suosion taannoin saavuttanut Thomas Eriksonin kirja ”Idiootit ympärilläni” jatko-osineen on käytännöllinen, mutta melko yksinkertaistava teos asiasta. Nelivärijako on sen myötä käynyt käteväksi tavaksi heittää työkaverit väriämpäreihin ja leikitellä niillä, kun kirjaan tutustuminen on monella rajoittunut takakannen tekstiin.

Mutta moniko on päässyt pidemmälle värileikeissä? Siis siihen, miten me hyödynnämme tätä työyhteisömme koodistoa oikein, käytännössä?

Miten kaikki pääsevät tuomaan panoksensa esiin, ja miten heidän erilaiset panoksensa pystytään hyväksymään ja hyödyntämään arjessa? Miten eri tavalla kaikki viestivät ja kuinka vuorovaikutuksesta työpaikoilla saadaan toimivaa?

Miten erilaiset tempot, asenteet ympäristöön ja tavat hankkia ja käyttää tietoa huomataan, hyväksytään ja hyödynnetään?

Kas siinä pulma.

Oili Valkila

Tutustu johtamisen, esimiestyön, osaamisen kehittämisen ja työhyvinvoinnin valmennuksiin, joissa näitä menetelmiä käytetään ammattimaisesti ja positiivista henkeä nostattavasti.

Koulutuskalenterissamme nyt mm.

Esimiehen tilannetaju haastavissa kohtaamisissa (1 pv)

Erilaisten persoonallisuuksien johtaminen – käyttäytymis- ja vuorovaikutustyylien vaikutus työssä (1 pv)

laurila2019-12-27T22:08:55+02:0027 joulukuun, 2019|Tags: disc, erilaisuus, Esimies, lta, oili valkila|