Minä olen aina vältellyt esiintymistä ja ihmisiä ylipäätään.

Järkipuoli minussa kuitenkin voitti; ilmoittauduin koulutukseen, koska asiakaspalvelussa ja työyhteisössä on tärkeää kohdata ihmiset oikeasti.

Aamulla lähdimme matkaan jo viideltä, matkaa oli reilut 100km, ja halusin olla ajoissa paikalla. Pelkäsinkin, että väsymys voittaa kesken koulutuksen, mutta se oli todellakin turha pelko.

Koulutuksen puitteet Tapahtumatalo Bankissa olivat maalaislikan silmään hienot, ja ensivaikutelma oikein lupaava. Menimme katsomaan aamupalapöydän herkkuja; sämpylöitä, hedelmiä ja upeaa rahkamysliä.  Mutta koulutustilaan siirryttyämme näkymä oli melkein kuin luokkahuoneessa!

Oih, miten selviän tästä päivästä?

Onneksi kouluttajalla oli jännä pilke silmäkulmassa, kun hän kertoi, että täällä ei pönötetä, vaan hankkiudumme turhasta jännityksestä ja myös pöydistä eroon. Näin myös tapahtui. Olin muutenkin varsin vaikuttunut Simosta – etenkin, kun hän kertoi itsestään ja taustastaan: hän on kouluttanut Disneyn Pixarin väkeä!

Tässä koulutuksessa ei juurikaan tarvinnut penkkiä kuluttaa!

Ihmettelin, kuinka luontevasti Simo johti meidät henkisfyysisen lämmittelyn jälkeen harjoittelemaan käytännössä vuorovaikutustaitoja, leikin varjolla. Porukka otti uskomattoman hienosti vastaan erilaisia fyysisiä testejä, jotka osoittivat meille, miten voidaan mokata iloisesti. Ja todellakin mokailin, hyvällä fiiliksellä!

Nauruntäyteisistä hetkistä päästiin välillä kuuntelemaan kouluttajaa vakavasti. Luovien harjoitteiden avulla uskaltauduimme myös itse kokeilemaan uusia tapoja kohdata toisia. Ryhmähenki syntyi nopeammin kuin koskaan olen nähnyt. Koulutuksessa oli hyvin erilaisia ihmisiä monelta alalta, ja yllättäen kaikki vaikuttivat tuntevan yhteenkuuluvuutta samanlaisten haasteiden edessä.

Ei tietoakaan unihiekasta

Ruokatunnilla siirryimme yhdessä ruokasaliin, jossa ei todellakaan ollut puutetta tarjonnasta. Jo pelkästään alkupalapöytä olisi normaalisti riittänyt lounaaksi. Ruoan jälkeen tuli hetkeksi vähän aamuinen univaje mieleen, mutta kun Simo pyysi nousemaan ylös ja ottamaan vielä kerran parin, jonka kanssa ei vielä ollut harjoitellut, karisi silmistä viimeisetkin rippeet unihiekasta.

Teimme myös ryhmässä harjoituksia, joissa sanoimme sanoja, jotka tulivat mieleen edellisestä sanasta, ja lopulta kerroimme tarinan, joka muistui mieleen jonkun assosiaation kautta. Tämä tuntui lähentävän ryhmää. Mietin, että tämäpä olisi varmasti kiva vaikka pikkujoululeikkinä. Monet naurut se ainakin kirvoitti.

Päivä tuntui loppuvan kesken! Ainakin minulle jäi vaikutelma, että moni olisi halunnut jatkaa vielä. Todettiinkin, että Simon johdolla olisi voinut jatkaa vaikka monta päivää.

Mitä tänään koulussa opit, tyttö pellavapäinen?

Minä opin ainakin sen, että jos joku ei suju luonnostaan, sen voi opetella. Ehkäpä juuri niitä asioita kannattaa harjoitella, jotka eivät ole itselle ominaisia tai luontevia. Uskon jopa, että seuraavan kerran, kun pitää mennä tavalla tai toisella esiintymään, en enää otakaan askelta taaksepäin, kuten ennen!

Koulutuksen alussa Simo sanoi jotain, joka jäi mieleen ja upposi. Hän sanoi, että ihminen ei ole pysäytyskuva. Tämän lauseen otan opiksi ja ohjenuoraksi.

Jenni Liuski

Assistentti

WebAkatemia

Eventium Koulutuspalvelut järjestää Simo Routarinteen Rakentava vuorovaikutus -koulutuksen jälleen heti alkukeväästä, helmi-maaliskuussa. Valmennus oli tälläkin kertaa täynnä, joten kannattaa ennakkovarata oma paikka jo nyt! Lisätiedot: info@eventium.fi